Kakku oli mukavan innokas ja energinen niinkuin aina. Sillä oli todella mukava hyptä ilman satulaakin, sillä se ei tee mitään yliliijoiteltuja hyppyjä. Ainoa mikä tekee ilman satulaa ratsastamisen hankalaksi on Kakun iso ja pomppuisa ravi. Ja mitä enemmän siellä selässä pomppii sitä enemmän Kakku lisää vauhtia. Tähän asiaan pitää paneutua. Tämä oli tosin vasta 2 kerta kun menin Kakulla ilman satulaa ja hyppäsin. Toinen asia mihin pitää keskittyä on Kakun etupainoisuus. Minulle kerrottiin että Kakun etujalasta on mennyt joskus jänne sen etupainoisuuden vuoksi. Silloin kun se ei kulje pää pystyssä se on etupainoinen. Mahdollisuudet kehittää tasapainoa ym. on ollut suhteellisen kehnot joten nyt ollaan tyydytty voltteihin ja peruutuksiin. Katsotaan mihin päästään.
Keskiviikkona mentiin kentällä taas voltteja, peruutuksia ja pieniä siirtymisiä. Kenttä oli paikoitellen jokseenkin jäinen, joten piti ottaa todella rauhallisesti. Mikä ei ole Kakulla mitenkään helppoa. Se kävi alusta asti todella kuumana ja kun en päästänyt sitä menemään sain taas pieniä pukkeja osakseni. Eikä se oikein osannut keskittyä. Mutta olen tottunut tähän ja osaan olla pyytämättä liikoja. Heti kun ollaan onnistuttu pari kertaa lopetetaan siihen että molemmille jää positiivinen mieli. Kokeilin Kakulle korvahuppuja, se oli niin älyttömän söpö ne päällä.
Tänään kenttä oli ihanan sulanut ja päätin mennä ratsastamaan. Heti kun olin laittanut Kakun kuntoon alkoi ihan mieletön lumisade ja tuuli. Kentälle päästyämme Kakku oli jo aika märkä ja tuuli oli niin viiltävä että se alkoi tärisemään. Vein sen takasin talliin ja ehdin ottaa varusteet pois ja loimittaa sen, mutta sitten lumisade hellitti vähän joten päätin sittenkin mennä ratsastamaa. En jaksanut enää satulaa laittaa niin laitoin vaan suitset ja päätin mennä ilman satulaa. Tehtiin pientä koulutreeniä, peruutuksia, voltteja ja pohkeenväistöä. Meinasin ekaa kertaa tippua Kakulta. :D Mentiin vielä pitkillä ohjilla ja korjasin asentoa, Kakku on tosiaan niin herkkä että luuli sitä ravin nosto merkiksi ja "hyökkäsi" siihen jättimäiseen raviinsa. Olin tosin korjaamassa aentoani ja en yhtään ollut valmistautunut tähän ja jotenkin valuin enemmän toiselle puolelle. Huusin perkelettä ja yritin tarrata ihan mistä vain ja kappas, Kakku pysähtyi. Tämän pienen shown jälkeen aloitettiin peruutuksilla ja sitten siitä pohkeenväistöön. Vanha pohkeenväistö on helpompaa Kakulle niin työstettiin sitten sitä. Musta vähän tuntuu että Kakku paineistui hieman raipasta (mitä sillä ei ole varmaan ennen käytetty), mutta huomasin että raipalla kosketus peppuun oli oiva merkki että sitä takapäätäkin pitää väistää. En sitten tiedä teinkö väärin, mutta ainakin se toimi. Toinen suunta oli paljon hankalampi, ei tahtonut sitten onnistua millään, mutta kun saatiin yksikin onnistunut väistö toiseen suuntaa vaihdettiin helmpompaan suuntaan ja tehtiin yksi onnistunut. Vaikka oltiin suurin osa ajasta vain kävelty ja tehty näitä harjoituksia (ellei niitä paria Kakun päättämää ravikertaa oteta huomioon) kävi se aikas kuumana. Tehtiin siis vielä muutamia voltteja, jomka jälkeen heitin raipan pois ja otettiin loppukäynnit.
Että tällästä tällä kertaa, tuli hieman pitempi postaus. Vihdoin kun juhlin sulaa kenttää, alkoi satamaan lunta... Toiuvottavasti tulis nyt se kesä ja sais alkaa treenamaan kunnolla!
Riika sanoi joskus muistaakseni, että raippaa sai tarvittaessa käyttää muistuttamaan sitä heppaa siitä, että takapäätäkin vois siirtää ja väistää. :)
VastaaPoistaHyvä juttu :D
VastaaPoista